Saariston lapset

Tiistaina 26.7. Starttasi matka kohti Turun saaristoa. Edessä siis oli muutaman tunnin ajomatka.
Matkalla pysähdyttiin syömään aamupala ja kävelemään ulkona. Halla sai paljon katseita, kehuja ja ihasteluja ohikulkijoilta, eikä ihme, onhan se nyt aika suloinen.

Vihdoin päästiin ajamaan Rengastietä pitkin Mossalaan, matkalla oli muutama lossi (joista muuten yhtä odotettiin yli tunti). Koira ei ollut moksiskaan.
Perillä käytiin tsekkaamassa mökki ja tutustuttiin alueeseen. Mökki oli lähes meren rannassa, joten käytiin testaamassa, jos Halla vaikka tykkäis uida. Mutta ei. Rannalla Halla pääsi nopeasti moikkaamaan jonkin verran itseään vanhempaa pentua. Paljon kivempaa, kuin uiminen.
 Käytiin kävelyllä läheisessä metsässä ja näkötornissa, paljon tuli ihailuja ja rapsutuksia. Ja kaikkien eteen olis tuo hupsu heittänyt selälleen, rapsuttaisitte nyt ees vähän.
Illasta harjoiteltiin temppuja ja käskyjä ulkona. Seisominenkin alkoi pikkuhiljaa sujua, seuraaminenkin oli jo ihan ok, kun vertaa siihen, ettei sitä ihan hirveästi olla harjoiteltu. Videon voisin yrittää tänne joskus saada.

Toissapäivänä (27.7.) nukutti Hallaakin vähän normaalia pidempään huonosti nukutun yön jälkeen. Käytiin taas muutama kerta lyhyellä lenkillä, muuten lähinnä pysyttiin mökin lähistöllä.
Halla sai olla irti, ja välillä harjoiteltiin milloin mitäkin. Ja voi että, vihdoin se tajus, mitä seisomisessa haetaan... niin kovin ylpeä <3  Hyvä, että opittiin se ennen mätsäreitä, joihin on enää muutama päivä. Tosin mistä sitä tietää, miten kehässä onnistuu.
 Käytiin taas kahlailemassa ja noutamassa vedestä keppiä, uimaan Halla ei kuitenkaan halunnut. Lisäksi käytiin veneilemässä, sekään ei Hallaa haitannut, ihan rauhallisesti oli koko matkan. Lähdettiin veneilyn jälkeen käymään kaupassa toisella saarella, jonka jälkeen laitettiin ruokaa ihmisille ja koiralle. Halla, kuten tavallisesti, sekosi ruuasta. Ai miten niin ahne ja nälkäinen?
Päivä oli mielettömän lämmin ja hyttysiä oli aivan liikaa, onneksi niitä oli rannalla edes vähän vähemmän, kun käytiin taas viilentämässä Hallaa kahlailemalla. Rannassa Hallalle oli suuri houkutus syödä kuolleita kaloja ja muuta yhtä ihanaa. Hyh.
Illasta vietettiin jonkin aikaa rantakalliolla, ja otettiin paljon kuvia. Oli huomattavasti viileämpi, kuin päivällä, mutta kyllä tarkeni, paremmin kuin hyvin.
Taas tuli päivän mittaan monia rapsutuksia ja ihailuja, oli koira onnessaan.

Eilen lähdettiin aamulla ajelemaan Rengastietä eteenpäin, takaisin kohti kotia. Kävi sitten kuitenki niin, ettei ehditty Rengastien viimeiseen lossiin, ja jouduttiin odottamaan seuraavaa reilut kolme tuntia. Hups.
Jälkeenpäin voi sanoa, että ihan hyvä kun ei ehditty, nyt päästiin Hallan kanssa tutkimaan paikkoja muuallakin, kuin leirintäaluella ja sen lähistöllä, oikeessa saaristolaiskylässä. Ihan mielettömän nätti paikka, paljon tuli otettua kuvia.
 Kahden jälkeen oltiin palattu mantereelle ja lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta. Matka sujui kivasti, vaikka Halla ei mitenkään suuremmin automatkustamisesta tykkää. Tylsäähän se on.

3

Kuvia ja kuulumisia

Keskiviikkona vietettiin päivä Ylöjärvellä mökkeillen. Ilma oli ihan mielettömän nätti, jokseenkin olisi saanut olla vähän viileämpää, ja välillä aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.
 Hallan kanssa käytiin kävelyllä katsomassa paikkoja ja juoksenneltiin ja leikittiin pihassa (Halla syöden mahdollisimman paljon kaikkea mitä vaan löysi). Samalla tuli mukavasti vahvistettua taas peruskäskyjä, kun Hallaa pidettiin vapaana, tietenkin koko ajan valvotusti. Mökiltä lehdettyämme käväisimme uimassa, Hallan tapauksessa enemminkin kahlailemassa, se kun ei uimaan tahtonut. Reissussa tuli ulkoilutettua kameraakin ihan urakalla. Kuvia siis tuli otettua muutamia.

Seuraavana päivänä suunnattiin taas Ylöjärvelle, tällä kertaa jäätiin yöksi. Alotettiin Hallan kanssa tutustumalla paikkaan ja käytiin pienellä kävelyllä. Takaisin tullessa Halla pääsi tutustumaan labbispentu Väinöön. Harmi kun tällä kertaa ei päässyt leikkimään, seuraavalla kerralla sitten.
Päivällä leikittiin, temppuiltiin, harjoiteltiin seisomista ja levättiin. Illalla lähdettiin taas kävelylle, päätettiin kävellä läheinen lenkki rannassa.Sää oli nätti, ja rannassa ei ollut juuri ketään muita, lukuunottamatta muutamaa Pokèmon go -pelaajaa. Käytiin Hallan kanssa rannassa kokeilemassa jos se kävis uimassa. Mutta ei, sen sijaan se sai kunnon hepulin, kaivoi kunnon kuopan ja juoksi tuhatta ja sataa.Varmasti ylinopeutta. Takaisin päin tulessa Halla olis ollut jo kaivamassa kuoppaa leikkipaikalle. Ehkei sinne kuoppaa, jatkettiin matkaa. Ainakin tulee illalla uni, kun näin paljon ollaan puuhailtu. Sitä ennen olis kuitenkin tehtävä jotain multaiselle koiralle, joka oli just kaivanut jäätävän kuopan. Harjaaminen kuitenkin riitti.
Ja niinkuin ehkä voitte arvata, samalla ulkoilutettiin kamera. Lisää kuvia, siis.

 Postauksen viimeiset neljä kuvaa on otettu Arboretumissa, kun eilen siellä käytiin. Kuviin oli pakko lisätä valotusta, sillä sää oli inhottavan pimeä ja harmaa, joka näkyi kuvissa liiankin hyvin.
Paljon oli liikkeellä porukkaa Pokèmon-jahdissa, Halla taas olisi halunnut jahdata joka ikistä lintua.Voi että sitä. Saa se sentään kärpäsen kiinni. Ainakin joskus.

1

Ensin syön, sitten nukun ja leikin

Palattu on jo Tampereelle, mutta palataan hetkeksi Keski-Suomen loppuloman kuulumisiin. Paljon vapaana juoksemista, kuvaamista ja rennosti treenaamista. Ja paljon sadetta.
Hallaa kiehtoi paljon mökin lähellä sijaitseva kivi, jolla käytiinkin pari kertaa kuvaamasssa. Huomasin matkalla vieressä sijaitsevan hiekkakentän, jolla käytiin harjoittelemassa tottelevaisuutta (tottelemattomuutta. Tai sen vähentämistä.). Sivulletuloissa huomattavaa kehitystä, seisomisessakin edistytty, jes! Takapakkia, Halla on alkanut kiskomaan, eikä ihan vähän. Tätä ollaankin onneksi saatu jo vähän korjattua, tänään lenkki sujui jo hienosti. Paljon leikittiin välissä, ja harjoteltiin seuraamsta. Käsittelyharjoituksia, tsekattiin hampaat. Hyvin on hampaat vaihtunut, Keski-Suomen reissulla lähtikin useampi hammas.
Omaksi iloksi opeteltiin muutama uusi temppu. Huomaa, että Halla ihan tykkää oppia. Ja sehän on hyvä.

Taas leikittiin ja levättiin. Naapurin koirasta ei tuntunut Hallalle vastusta olevan, kun ne leikkivät yhdessä. Eihän kukaan tuollaisen vöyhötystä jaksa. Lisäksi käytiin pariin otteeseen uimassa, siis vihdoin ihan kirjaimellisesti uimassa. Muuta kummempaa ei tehty, takaisin tullessa ostettiin Jyväskylästä uusi hihna, kyllä nyt kelpaa.

 

Tampereella ollaan oltu nyt muutama päivä. Vähän treenattu perusjuttuja, käyty lenkillä, kuvailtu, leikitty, levätty ja treenattu taas perusjuttuja. Eilen ostin treenitaskun, joka on jo jonkin aikaa ollut hankinnassa, ja on muuten kätevä. Sitähän oli pakko päästä lenkille testaamaan, joten lähdimme kävelylle Ylöjärven puolelle. Samalla testiin pääsi uusi hihna, sekin tosi hyvä. Oli nätti ilma, ja pysähdyttiin nurmikentälle, lähinnä leikkimään. Näköetäisyyden päässä treenattiin toisen koiran kanssa, mutta yllätykseksi Halla ei ollut moksiskaan. 

Vähän seuraamista, ja pari sivulletuloa. Molemmat sujuivat ihan hyvin, vaikka ympärillä olikin häirikkeitä. Kehitystä oli tapahtunut huomattavasti, välillä oikein ihmettelee, että miten se joskus oli vielä pienempi ja hyvä, jos istui käskystä. Mukana ollut kaverini Sofia sai musta ja Hallasta pari kuvaa otettua, ja jatkettiin matkaa. Lenkillä vastaan sattuikin kultainennoutaja, joka oli kotoisin samasta kennelistä Hallan kanssa. Hallan uusi lelukin pääsi illalla koetukselle, nopeasti tuli sen jälkeen uni. Kovin paljon uutta kovin pienelle koiralle.

Tietysti just käsi taskussa
Kuvan on ottanut Sofia

Tänään Katri ja Bea olivat käymässä. Pennut saivat taas painia ja juosta kilpaa, me taas päivystettiin kameran kanssa. Alkuun Beaa ujostutti, Halla vain pomppi ympärillä, mutta nopeasti Beakin rohkaistui leikkimään. Tällä kertaa hippaleikkien lisäksi leikittiin painileikkiä, eikä ihan alakynteen jäänyt reippaasti pienempi Beakaan. Aina hauska katsoa noita koiralapsosia, miten ne ensin painivat ja juoksevat, kohta taas nukkuvat. Ja kasvavat. Kasvavat nopeasti, Halla ja Bea olivat selvästi kumpikin kasvaneet viimekerrasta. Yritettiin ottaa rakennekuvat -Hallan kohdalla se jäikin vain yritykseksi.
Näiden kahden syömisestä ei tullut mitään. Bealle ei oikein maittanut, Hallalle taas olisi Beankin ruoka kelvannut. Perus, välillä tuntuu että se söisi vaikka pikkukiviä, jos niitä tarjoaisi.
Lisäksi yritettiin saada koirista kuvat vierekkäin (jossa ne eivät irvistäisi, tai olisi täysin solmussa keskenään). Tämä olikin yllättävän vaikeaa, kaverit katsoivat milloin minnekin, eivätkä tahtoneet millään istua vierekkäin. Tämä sessio nimettiinkin joulukorttikuvaukseksi, aluksi niin vaikeaa ja ärsyttävää, mutta kuitenkin loppujen lopuksi ihan hauskaa. Vähän treenailtiin rennosti Mansesterin Dogfestiä varten, ja suunniteltiin vielä yhtä harjoittelukertaa. Lisäksi vähän mietiskeltiin, lähdettäisiinkö pentujen toko/rallytoko-ryhmään, joka ainakin mua houkkuttelisi paljon. Ja Rallytoko lajina kiinnostaa.
Taas oli Halla poikki päivän jälkeen, paljon kun touttiin päivän aikana.

2

Halla maalla

Näin heti alkuun, meidän isolla pienellä koiralla tuli eilen täyteen 4kk. Halla on tässä kuukauden sisään kasvanut huimasti, voin vain kuvitella mikä ero näkyy taas kuukauden päästä.

Viikonloppu kului todella nopeasti, lauantaina käytiin retkeilemässä ja sunnuntaina tallipihalla. Tallipihalla kävimme moikkaamassa muutamaa muuta kultaista, ja yhden omistajan kanssa alettiin juttelemaan Hallan vaaleasta väristä. Valkoinen kultainen. Osuvaa.

 Maanantaina taas lähdettiin Keski-Suomeen mökkeilemään, tätä on odotettu!

Loma aloitettiin käymällä lenkillä. Tosi mukavaa vaihtelua, kun autoja ei ihan jatkuvasti aja ohi, ja koiraa voi pitää vapaana. Kävely vaihtui kesken lenkin leikiksi useamman kerran. Jo pelkästään hyttyset, perhoset, kärpäset ja linnut olivat viihdettä Hallalle, onhan niitä kiva ajaa takaa. Siittä, miten paljon itse pidän hyttysistä, ei puhuta.
Eilen ja tänään sää on ollut tosi vaihtelevaa. Tästä huolimatta on tullut lenkkeiltyä, leikittyä ja treenattua pihalla, sisällä kun harjoittelu menee tässä hälinässä ihan säätämiseksi.
Itse toivoin kovasti, että Halla innostuisi uimaan, aiemmin se ei ole erityisesti kiinnostanut. Nyt kuitenkin käytiin pariin otteeseen uimassa. Uiminen oli kivaa, kuivatteleminen selkeästi ei. Onneks mukana on moppirotta, joka näyttääkin hämmästyttävän paljon märältä Hallalta.
Kuivumassa ollaankin oltu jo kerta toisensa jälkeen. Halla joutui suihkuunkin, ei tykännyt. Syynä Suomen kesä.

Moppirotat

Paljon ollaan myös temppuiltu, uusina temppuina harjoitellaan nyt sivu, väli ja vilkuta. Kaikki alkavat jo pikkuhiljaa sujua, vaikka pennulla onkin iskenyt päälle pieni uhmaikä. Lisäksi ollaan harjoiteltu Mansesterin Dogfestiin. Pakko myöntää että vähän jännittää, siittä kun viimeksi oon mätsäreissä käynyt, on yli vuosi, ellei kaksi. Silti odotan tapahtumaa innolla!

Nyt mulla on vihdoin ollut aikaa perehtyä paremmin uuteen kameraan, ja kuvia on tullut räpsittyä monta. 

Hei kato, mä oon täällä!

Mitä teille kuuluu? Mikä postauksen kuva oli suosikkisi?

0

Sateisten päivien päivänsäde

Sataa. Ja sitten taas sataa. Ja vielä vähän sataa. Viikon sää näyttää jotakuinkin tältä. Sehän ei kuitenkaan meitä haittaa.

Eilen illalla aurinkokin pompsahti jostakin taivaalle, joten päätettiin ottaa siitä ilo irti, ja lähteä lenkille. Halusin käydä kävelemässä paikassa, jossa ohi kulkee enemmän autoja, sillä niitä Halla on aavistuksen säikkynyt. Nyt kuitenkaan siitä ei ollut merkkiäkään, ja jatkoimme lenkkiä läheiseen metsään, jossa pystyin pitämään Hallaa hetken vapaana. Nurmikentällä harjoiteltiin taas vahvistukseksi peruskäskyjä ja leikittiin tennispallolla. Iloseks teki, pentuhan on kova oppimaan, eikä ole harjoittelu mennyt hukkaan.

 Ja tänään, sadetta. Mutta mikäs siinä, harjoiteltiin sisällä seisomista, kyllä se tästä. Seuraamista harjoiteltiin kadulla hihnassa, ja samalla tehtiin muutama käsittelyharjoitus.
Iltapäivällä lähdettiin kaupan kautta Ylöjärvelle tapaamaan Hallan siskoa ja äitiä. Halla oli riemuissaan, ja ihmekös tuo, kun on taas leikkikavereita. Hillalla, Hallalla ja Hanilla näyttikin olevan hauskaa, Hillan ja Hallan painileikeissä näytti lähteneen pari hammastakin.
Tietenkin olin taas kameran kanssa liikenteessä, Hillaa ja Hallaa kun on aina hauska kuvata. Ilmeisesti ainakin ilmeet ovat edelleen samat, samat irvistykset löytyivät myös vanhemmista kuvista. Harmaa ja sateinen sää ei kuvatessa ollut se mieluisin, mutta minkäs sille voi. Pienellä jälkikäsittelyllä sainkin kuvista parempia. 

2