Retki raunioille

 Eilen kävimme Pihlan ja Emman sekä Pihlan koiran, Nukan kanssa Epilässä vanhan maauimalan raunioilla. Pihla oli kyseistä paikkaa ehdottanut, ja ilmoitin heti, että mehän tullaan mukaan. Ennen kuin me Hallan kanssa päästiin paikalle, olivat Emma ja Pihla ehtineet käydä kiertämässä alueen, ja tsekkaamasssa potenttiaaliset kuvauspaikat, joita löytyikin ihan kiva määrä. Paikalle oli melko helppo löytää polkuja pitkin, vaikkei sinne mitään karttaa olekaan. Ja ihan ymmärrettäväähän tuo on, suojaahan se varmaan vähän mahdolliselta ilkivallalta.
Paikka oli melko roskainen, ja varovainen sai olla. Halla onneksi oli jo aiemmin purkanut ylimäräiset energiat, ja takaisin tullessa se olikin jo ihan naatti. Raunioilla oli hyvä, että Halla osaa pysyä paikallaan, muuten en olisi kyllä uskatanut sitä pitää irti laisinkaan.

Vakka itse keskityin paikalla lähinnä Hallan ohjaamiseen, tallentui omankin kameran muistikortille muutamia ihan kivoja kuvia. Niitä onkin tämä ilta mennyt käsitellessä. Valitsin suosikkini omista ja Emman kuvista tänne. Mistä tykkäät eniten?

Takaisin tullessa 'oikaistiin' Tohlopin metän kautta, ei tainnut olla ihan paras idea...

(c) Emma

(c) Emma

Vielä muutama (varoittava) sananen paikasta; rauniot ovat hieno paikka etenkin kuvaamiseen, mutta kuten usein tämän kaltaisilla paikoilla, sielläkin on paljon roskia ja lasinsiruja. Leikkimiseen se ei siis ole missään nimessä hyvä paikka. Raunioilla on oltava vähän varuillaan, ja katsottava mistä koiran kanssa pääsee kulkemaan turvallisesti. Yksin en tuonne ehkä itse lähtisi kuvailemaan, vaan paljon helpompaa on, jos on kaveri auttelemassa, ja esimerkiksi varmistamassa, ettei koira voi loukata itseään kuvia ottaessa.

0

Tokokärpänen puraisi

Viime viikolla ollessani pienellä Euroopan matkalla, ja Hallan ollessa hyvällä ystävälläni hoidossa, pääsi joku tokokärpänen puraisemaan, ja motivaatio kasvoi entisestään. Hienon matkan jälkeen oli vähän vähemmän hienoa tulla kovassa flunssassa kotiin, kun vieläkään ei päästäisi kentälle höntsäilemään ja pitämään hauskaa. Näitäkin päiviä piristi se, että meille (vihdoin) löytyi Koirakoutsilta aikatulujen ja mun muiden harrastuksien kannalta sopiva tokon jatkokurssi, alkeiskurssinhan me käytiin jo kevättalvesta. Ensi kuun puolenvälin kieppeillä jatketaan siis taas ohjatuissa treeneissä, Sailan ryhmässä sunnuntaisin. Can't wait!

Eilen olin jo (vihdoin) sen verran hyvässä kunnossa flunssan jälkeen, että päätettiin illalla lähteä kentälle. Tätä oli ootettu! Sain kaverini Sofian mukaan kuvailemaan, kaikki treeneistä otetut kuvat ovat siis Sofian ottamia.
Meillä oli tosi hauskat treenit, koiralla heilui häntä ja oma hymyni näytti kuvissa yltävän korviin saakka. Mä vaan niin tykkään tosta koirasta!
Havaittavissa oli paljon kehitystä, etenkin seuraamisessa. Ohikulkevien autojen ja pyörien äänistä Halla ei välittänyt ollenkaan. Oli todella palkitsevaa nähdä harjoittelun tuottaneen tulosta, eihän se vieläkään mitenkään kokonaan hallussa ole, mutta iso askel on otettu eteenpäin kevään jälkeen.

Perusasentoon tuleminen vaatii lisää harjoittelua, Hallalla on tapana pompata paikalleen, tai tulla hieman eteen. Tähän pitää kiinnittää yhä enemmän huomiota, ja vahvistaa oikeaa paikkaa. Lisäksi otettiin vähän asennonvaihdoksia, jotka sujuivat melko hyvin (vaikka ensimäiset "maahan" ja "seiso" käskyt menivätkin sekaisin, hups), ja kapulaa, jonka harjoitteluun pitää pyytää neuvoja kurssilta. Lisäksi tietenkin leikittiin paljon, nyt kun lelupalkka on alkanut toimimaan. Ihan urheilusta menee itelläkin. :D

 Kaikin puolin hyvä mieli jäi eilisestä. Suunta on ylös!

Muuten ei tosiaan olla mitään ihmeempiä tehty. Lomailtu, käyty maalla, pidetty hauskaa. Ennen tuota matkaa käytiin myös leikkimässä sisko-Hillan ja äiti-Hanin kanssa. Aina tosi mukavaa nähdä tuolla kultsuporukalla, toivottavasti otetaan taas pian uusiks!

0

Koiramiitti kertaa kolme

Koirakaverit on parhaita t. Halla

(c) Sofia Kovalainen

Meidän viime viikonloppu (ja tämän viikon alku...) oli koiraviikonloppu. Perjantai vietettiin pitkästä aikaa maalla, Konnevedellä. Syötiin, leikittiin, treenattiin ja kuvailtiin. Hallan mielestähän parasta tässäkin oli koirakaverit, naapurien Konsta-corgi oli hauskaa leikkiseuraa. Halla tosin taitaa jo kuulua vähän eri sarjaan, Konsta-raukka tuppas vähän jäämään kakkoseksi. Kun nyt kerran olin kameran kanssa ulkoilemassa, niin testasin ottaa kuvia, joissa koiralle heitetään herkku. Ja otetaan kuva, kun se nappaa sen ilmasta. En näköjään tätäkään osaa järkevästi selittää, mutta eiköhän tästä tajua, mitä haen takaa. Muutama ihan hauska ilme saatiin muistikortille talteen.
Käytiiin samalla ekaa kertaa syksynä peltolenkillä. Halla innoissaan juoksi vapaana, ja muuttuikin vähän kuuroksi, hupsista... :-)

Lauantaina suunnattiin Pirkkalaan, Kurikan koirapuistoon. Kavereina meillä oli Emma, ja koirat Sauli ja Alma, sekä Sofia ja Waka. Halla tuli tosi hyvin Wakan kanssa juttuun, molemmat ovat vähän tuollaisia rämäpäitä. Leikkien aikana tämä pieni kultainennoutaja muuttui multaiseksinoutajaksi...
 Hyvät leikit noilla oli, kaverina kävi myös muutama muu koira. Halla rupes vähän väsymään, eikä oikein pysynyt kavereiden vauhdissa. Se sitten päätti nakerrella keppejä ja kaivaa kuoppia. Välillä Halla kävi leikkimässä muiden kanssa, mutta eihän se enää ihan vauhdissa pysynyt. Ja tietenkin heti kun oltiin lähtemässä, virtaa löytyikin lisää, ja vielä hetki voitiin viettää kavereiden kanssa. Loppupäivän pentu olikin ihan naatti.
Ite tuli otetttua melko vähän kuvia, mutta onneksi Emma ja Sofia olivat kummatkin ottaneet aivan ihania kuvia <3

(c) Sofia Kovalainen

(c) Emma Kaltto

(c) Sofia Kovalainen

Sunnuntaiksi oltiin sovittu 'tapaaminen' Hallalle ja Hillalle, pitkästä aikaa. Aikalailla nuo pikkukultaiset kasvavat samaan tahtiin, Halla taisi olla hieman isompi. Ihan erotettavissa ne olivat myös, vähän erinäköisyyttä tyypeillä on.
Molemmathan oli ihan että jee, hyvät leikit. Leikkivät pihalla, samalla kun me ihmiset höpistiin koirista niitä ja näitä. Ekaa kertaa saatiin nuo edes hetkeksi istumaan vierekkäin niin, että saatiin otetua yhteiskuva, jee!
Ihmeen rauhallisesti Halla ja Hilla olivat sisällä, vaikka aluks vähän painivatkin. Saatiin myös sovittua kultsujengille yhteiset treenit, jee!

#TeamRukka eiku...

Maanantaina käytiin illasta lenkkeilemässä Pihlan ja Nukan, Siirin ja Sulon sekä Oonan ja Sienan kanssa. Hallahan oli taas ihan fiiliksissä, kun pääsi metsässä juoksemaan irti kavereiden kanssa. Kuvia ei tällä kertaa tullut otettua yhtään, kun oli jo ihan pimeää.
 Hauska tällänen ex tempore -lenkki, pitäis käydä useemmin!

Joku varmaan huomasi blogin olleen taas kiinni. Ihan mahtava Hanna teki meille uuden ulkoasun vanhassa jonkin koodin ollessa rikki. Ehkä tällä nyt mennään jonkin aikaa. Pientä muutosta tähän vielä tehdään kuitenkin Hannan kanssa.
Kiitos Hanna<3

4

Saariston lapset

Tiistaina 26.7. Starttasi matka kohti Turun saaristoa. Edessä siis oli muutaman tunnin ajomatka.
Matkalla pysähdyttiin syömään aamupala ja kävelemään ulkona. Halla sai paljon katseita, kehuja ja ihasteluja ohikulkijoilta, eikä ihme, onhan se nyt aika suloinen.

Vihdoin päästiin ajamaan Rengastietä pitkin Mossalaan, matkalla oli muutama lossi (joista muuten yhtä odotettiin yli tunti). Koira ei ollut moksiskaan.
Perillä käytiin tsekkaamassa mökki ja tutustuttiin alueeseen. Mökki oli lähes meren rannassa, joten käytiin testaamassa, jos Halla vaikka tykkäis uida. Mutta ei. Rannalla Halla pääsi nopeasti moikkaamaan jonkin verran itseään vanhempaa pentua. Paljon kivempaa, kuin uiminen.
 Käytiin kävelyllä läheisessä metsässä ja näkötornissa, paljon tuli ihailuja ja rapsutuksia. Ja kaikkien eteen olis tuo hupsu heittänyt selälleen, rapsuttaisitte nyt ees vähän.
Illasta harjoiteltiin temppuja ja käskyjä ulkona. Seisominenkin alkoi pikkuhiljaa sujua, seuraaminenkin oli jo ihan ok, kun vertaa siihen, ettei sitä ihan hirveästi olla harjoiteltu. Videon voisin yrittää tänne joskus saada.

Toissapäivänä (27.7.) nukutti Hallaakin vähän normaalia pidempään huonosti nukutun yön jälkeen. Käytiin taas muutama kerta lyhyellä lenkillä, muuten lähinnä pysyttiin mökin lähistöllä.
Halla sai olla irti, ja välillä harjoiteltiin milloin mitäkin. Ja voi että, vihdoin se tajus, mitä seisomisessa haetaan... niin kovin ylpeä <3  Hyvä, että opittiin se ennen mätsäreitä, joihin on enää muutama päivä. Tosin mistä sitä tietää, miten kehässä onnistuu.
 Käytiin taas kahlailemassa ja noutamassa vedestä keppiä, uimaan Halla ei kuitenkaan halunnut. Lisäksi käytiin veneilemässä, sekään ei Hallaa haitannut, ihan rauhallisesti oli koko matkan. Lähdettiin veneilyn jälkeen käymään kaupassa toisella saarella, jonka jälkeen laitettiin ruokaa ihmisille ja koiralle. Halla, kuten tavallisesti, sekosi ruuasta. Ai miten niin ahne ja nälkäinen?
Päivä oli mielettömän lämmin ja hyttysiä oli aivan liikaa, onneksi niitä oli rannalla edes vähän vähemmän, kun käytiin taas viilentämässä Hallaa kahlailemalla. Rannassa Hallalle oli suuri houkutus syödä kuolleita kaloja ja muuta yhtä ihanaa. Hyh.
Illasta vietettiin jonkin aikaa rantakalliolla, ja otettiin paljon kuvia. Oli huomattavasti viileämpi, kuin päivällä, mutta kyllä tarkeni, paremmin kuin hyvin.
Taas tuli päivän mittaan monia rapsutuksia ja ihailuja, oli koira onnessaan.

Eilen lähdettiin aamulla ajelemaan Rengastietä eteenpäin, takaisin kohti kotia. Kävi sitten kuitenki niin, ettei ehditty Rengastien viimeiseen lossiin, ja jouduttiin odottamaan seuraavaa reilut kolme tuntia. Hups.
Jälkeenpäin voi sanoa, että ihan hyvä kun ei ehditty, nyt päästiin Hallan kanssa tutkimaan paikkoja muuallakin, kuin leirintäaluella ja sen lähistöllä, oikeessa saaristolaiskylässä. Ihan mielettömän nätti paikka, paljon tuli otettua kuvia.
 Kahden jälkeen oltiin palattu mantereelle ja lähdettiin ajelemaan kohti Tamperetta. Matka sujui kivasti, vaikka Halla ei mitenkään suuremmin automatkustamisesta tykkää. Tylsäähän se on.

3

Halla maalla

Näin heti alkuun, meidän isolla pienellä koiralla tuli eilen täyteen 4kk. Halla on tässä kuukauden sisään kasvanut huimasti, voin vain kuvitella mikä ero näkyy taas kuukauden päästä.

Viikonloppu kului todella nopeasti, lauantaina käytiin retkeilemässä ja sunnuntaina tallipihalla. Tallipihalla kävimme moikkaamassa muutamaa muuta kultaista, ja yhden omistajan kanssa alettiin juttelemaan Hallan vaaleasta väristä. Valkoinen kultainen. Osuvaa.

 Maanantaina taas lähdettiin Keski-Suomeen mökkeilemään, tätä on odotettu!

Loma aloitettiin käymällä lenkillä. Tosi mukavaa vaihtelua, kun autoja ei ihan jatkuvasti aja ohi, ja koiraa voi pitää vapaana. Kävely vaihtui kesken lenkin leikiksi useamman kerran. Jo pelkästään hyttyset, perhoset, kärpäset ja linnut olivat viihdettä Hallalle, onhan niitä kiva ajaa takaa. Siittä, miten paljon itse pidän hyttysistä, ei puhuta.
Eilen ja tänään sää on ollut tosi vaihtelevaa. Tästä huolimatta on tullut lenkkeiltyä, leikittyä ja treenattua pihalla, sisällä kun harjoittelu menee tässä hälinässä ihan säätämiseksi.
Itse toivoin kovasti, että Halla innostuisi uimaan, aiemmin se ei ole erityisesti kiinnostanut. Nyt kuitenkin käytiin pariin otteeseen uimassa. Uiminen oli kivaa, kuivatteleminen selkeästi ei. Onneks mukana on moppirotta, joka näyttääkin hämmästyttävän paljon märältä Hallalta.
Kuivumassa ollaankin oltu jo kerta toisensa jälkeen. Halla joutui suihkuunkin, ei tykännyt. Syynä Suomen kesä.

Moppirotat

Paljon ollaan myös temppuiltu, uusina temppuina harjoitellaan nyt sivu, väli ja vilkuta. Kaikki alkavat jo pikkuhiljaa sujua, vaikka pennulla onkin iskenyt päälle pieni uhmaikä. Lisäksi ollaan harjoiteltu Mansesterin Dogfestiin. Pakko myöntää että vähän jännittää, siittä kun viimeksi oon mätsäreissä käynyt, on yli vuosi, ellei kaksi. Silti odotan tapahtumaa innolla!

Nyt mulla on vihdoin ollut aikaa perehtyä paremmin uuteen kameraan, ja kuvia on tullut räpsittyä monta. 

Hei kato, mä oon täällä!

Mitä teille kuuluu? Mikä postauksen kuva oli suosikkisi?

0