Retki raunioille

 Eilen kävimme Pihlan ja Emman sekä Pihlan koiran, Nukan kanssa Epilässä vanhan maauimalan raunioilla. Pihla oli kyseistä paikkaa ehdottanut, ja ilmoitin heti, että mehän tullaan mukaan. Ennen kuin me Hallan kanssa päästiin paikalle, olivat Emma ja Pihla ehtineet käydä kiertämässä alueen, ja tsekkaamasssa potenttiaaliset kuvauspaikat, joita löytyikin ihan kiva määrä. Paikalle oli melko helppo löytää polkuja pitkin, vaikkei sinne mitään karttaa olekaan. Ja ihan ymmärrettäväähän tuo on, suojaahan se varmaan vähän mahdolliselta ilkivallalta.
Paikka oli melko roskainen, ja varovainen sai olla. Halla onneksi oli jo aiemmin purkanut ylimäräiset energiat, ja takaisin tullessa se olikin jo ihan naatti. Raunioilla oli hyvä, että Halla osaa pysyä paikallaan, muuten en olisi kyllä uskatanut sitä pitää irti laisinkaan.

Vakka itse keskityin paikalla lähinnä Hallan ohjaamiseen, tallentui omankin kameran muistikortille muutamia ihan kivoja kuvia. Niitä onkin tämä ilta mennyt käsitellessä. Valitsin suosikkini omista ja Emman kuvista tänne. Mistä tykkäät eniten?

Takaisin tullessa 'oikaistiin' Tohlopin metän kautta, ei tainnut olla ihan paras idea...

(c) Emma

(c) Emma

Vielä muutama (varoittava) sananen paikasta; rauniot ovat hieno paikka etenkin kuvaamiseen, mutta kuten usein tämän kaltaisilla paikoilla, sielläkin on paljon roskia ja lasinsiruja. Leikkimiseen se ei siis ole missään nimessä hyvä paikka. Raunioilla on oltava vähän varuillaan, ja katsottava mistä koiran kanssa pääsee kulkemaan turvallisesti. Yksin en tuonne ehkä itse lähtisi kuvailemaan, vaan paljon helpompaa on, jos on kaveri auttelemassa, ja esimerkiksi varmistamassa, ettei koira voi loukata itseään kuvia ottaessa.

0

Tokokärpänen puraisi

Viime viikolla ollessani pienellä Euroopan matkalla, ja Hallan ollessa hyvällä ystävälläni hoidossa, pääsi joku tokokärpänen puraisemaan, ja motivaatio kasvoi entisestään. Hienon matkan jälkeen oli vähän vähemmän hienoa tulla kovassa flunssassa kotiin, kun vieläkään ei päästäisi kentälle höntsäilemään ja pitämään hauskaa. Näitäkin päiviä piristi se, että meille (vihdoin) löytyi Koirakoutsilta aikatulujen ja mun muiden harrastuksien kannalta sopiva tokon jatkokurssi, alkeiskurssinhan me käytiin jo kevättalvesta. Ensi kuun puolenvälin kieppeillä jatketaan siis taas ohjatuissa treeneissä, Sailan ryhmässä sunnuntaisin. Can't wait!

Eilen olin jo (vihdoin) sen verran hyvässä kunnossa flunssan jälkeen, että päätettiin illalla lähteä kentälle. Tätä oli ootettu! Sain kaverini Sofian mukaan kuvailemaan, kaikki treeneistä otetut kuvat ovat siis Sofian ottamia.
Meillä oli tosi hauskat treenit, koiralla heilui häntä ja oma hymyni näytti kuvissa yltävän korviin saakka. Mä vaan niin tykkään tosta koirasta!
Havaittavissa oli paljon kehitystä, etenkin seuraamisessa. Ohikulkevien autojen ja pyörien äänistä Halla ei välittänyt ollenkaan. Oli todella palkitsevaa nähdä harjoittelun tuottaneen tulosta, eihän se vieläkään mitenkään kokonaan hallussa ole, mutta iso askel on otettu eteenpäin kevään jälkeen.

Perusasentoon tuleminen vaatii lisää harjoittelua, Hallalla on tapana pompata paikalleen, tai tulla hieman eteen. Tähän pitää kiinnittää yhä enemmän huomiota, ja vahvistaa oikeaa paikkaa. Lisäksi otettiin vähän asennonvaihdoksia, jotka sujuivat melko hyvin (vaikka ensimäiset "maahan" ja "seiso" käskyt menivätkin sekaisin, hups), ja kapulaa, jonka harjoitteluun pitää pyytää neuvoja kurssilta. Lisäksi tietenkin leikittiin paljon, nyt kun lelupalkka on alkanut toimimaan. Ihan urheilusta menee itelläkin. :D

 Kaikin puolin hyvä mieli jäi eilisestä. Suunta on ylös!

Muuten ei tosiaan olla mitään ihmeempiä tehty. Lomailtu, käyty maalla, pidetty hauskaa. Ennen tuota matkaa käytiin myös leikkimässä sisko-Hillan ja äiti-Hanin kanssa. Aina tosi mukavaa nähdä tuolla kultsuporukalla, toivottavasti otetaan taas pian uusiks!

0